Eric kokeilee balettia
Eric Fallander yrittää päästä elämänsä kuntoon. Treeni kulkee kuin tanssi, sillä hän on käynyt kokeilemassa balettia!
Tule mukaan Eric Fallanderin treenimatkalle! Hän on 40-vuotias kahden lapsen isä, ja hän työskentelee istualtaan copywriterina. Viimeisimpien 20 vuoden aikana hän on saanut motivaationsa juoksemalla bussipysäkille tai valitsemalla rappuset hissin sijasta. Yksipuolinen ruokavalio on koostunut enimmäkseen hampurilaisista ja pilsneristä.Nyt hänellä on kymmenen viikkoa aikaa hankkiutua kuntoon! Nyt olemme loppusuoralla, tämä on kahdeksas viikko ja vihdoin hän paljastaa, mitä hän on tehnyt salassa jokainen tiistai.
Joskus matka huippukuntoon käy tanssivaatteiden kautta.Lupasin yllätyksen viime viikolla. Tässä se on: Käyn baletissa joka tiistai! Ei siis sellaisella barre-tunnilla, vaan oikeassa baletissa.
Ja te, jotka ihmettelette: Kyllä! Käytän trikoita. Käytän hienoja pieniä balettikenkiä. Minulla on jopa balettiasu, jonka takana on kireä string-nauha. Se ei tunnu mukavalta. (Te, jotka käytätte stringejä joka päivä, en tiedä miten kestätte.) Mutta itse käytän tätä viikottain. Minun murtunut/leikattu jalka aiheuttaa hieman ongelmia minun "plié"-liikkeelleni, mutta minun "tandu jeté" toimii hyvin, kukaan ei voi sitä kieltää!
Kannustan useampia miehiä kokeilemaan tätä - tunnillani käy 25 oppilasta ja meistä kaksi on miehiä. Men det er ikke nok!
Saan kuitenkin kramppeja siitä, että ojennan varpaitani koko ajan, mutta itäeurooppalainen opettajani on yhä tiukka, kuin mitä ajattelin kaikista personal trainereista. Hän on heti vierelläsi ja huutaa, jos en jännitä takapuoltani, pidä selkääni suorassa, pidä katsettani ylhäällä, olkapäitäni takana tai kantapäitäni lattiassa. Kovaa menoa!
Nämä uudet liikkeet ja aktiviteetit elävät nykyisin hienossa symbioosissa. Baletti auttaa minua täyttämään toivottavan treenimäärän ja Peterin liikkuvuustreenit auttavat minua tekemään balettiliikkeitä. Ensimmäisellä tunnilla tunsin oloni yhtä notkeaksi kuin paksu puun varsi. "Kädet lattiaa kohti" Ojennetut polvet! Älkää nostako kantapäitä!" balettiopettaja neuvoi. Siellä minä sitten seisoin ja ylsin sormillani ehkä polvien alapuolelle ennen kuin takareisissäni alkoi tuntumaan.
Istuin suorin jaloin ja yritin nojata eteenpäin: "Pää alas, teidän pitäisi suudella polvianne!" Minä kuitenkin lähettelin lentosuukkoja polvilleni, pus pus... Olen niin jäykkä.
Aivan kuten kuntosalien vapaapainoalueella, on täälläkin koko seinän mittainen peili. Kuntosaleilla peileistä voi katsella kuinka vahvan näköinen olet, mutta balettisalissa peilit vain muistuttavat kuinka jäykkä sitä on (minä olen).
Mutta nyt! Well, en ole ihan siellä vielä, mutta viimeisimmällä tunnilla kuulin opettajan äänen takanani:" Hyvä Eric!" Hymyilin ylpeydestä. Minun ryhtini ja tasapainoni tulee tekemään Naprapaatti-Peterin hämmästyneeksi!
Koko kehon pitää olla tiukkana jokaisessa liikkeessä baletin aikana ja ensimmäistä kertaa joogatreenin ja juoksuvalmentajan kanssa tehdyn lenkin jälkeen hikoilin hieman nyt viime tiistaina. Tunsin, kuinka liikkeet tuntuivat lihaksissa. Varpaissa, reisissä, takapuolessa ja selässä. Balettisalien yhteydessä on jopa pukuhuoneet ja suihkut, sen vuoksi tämä siis tuntui oikealta treeniltä. Kävin siellä ja selvisin treenistä. Ehkä palaan.
Olen yhä ylpeä, että treeniputkeni jatkuu. Tavoitteideni saavuttaminen ei tule olemaan lastenleikkiä, mutta jollain tavalla tulen ne saavuttamaan. Joko kävelen varpaillani trikooasussa maaliin tai sitten soudan itseni sinne PT-Staffanin soutulaitteella. Nyt mennään!
LUE LISÄÄ: Ericin treenimatka: Takaisku
