Ericin matka huippukuntoon: Takaisku
Kenenkään tie huipulle ei ole täysin suora. Eric Fallanderilla on 10 viikkoa aikaa hankkiutua huippukuntoon, mutta tämä viikko on ollut todella raskas. (Näin hän ajatteli löytää motivaation uudestaan!)
Tule mukaan Eric Fallanderin treenimatkalle! Hän on 40-vuotias kahden lapsen isä, ja hän työskentelee istualtaan copywriterina. Viimeisimpien 20 vuoden aikana hän on saanut motivaationsa juoksemalla bussipysäkille tai valitsemalla rappuset hissin sijasta. Yksipuolinen ruokavalio on koostunut enimmäkseen hampurilaisista ja pilsneristä.
Nyt hän on antanut itselleen 10 viikkoa aikaa hankkiutua sohvaperunasta malliesimerkiksi. Olemme pääässeet seitsemännelle viikolle, ja motivaatio on alkanut pettämään...
Ericin treenimatka, viikko 7
Viime viikolla kerroin tapaamisestani juoksuvalmentajani kanssa. Mahtavasta juoksuaskeleestani ja toiveesta, että lentelisin lenkkipoluilla muiden urheiden kanssa. Suunnittelin jopa alkavani juoksemaan töihin ja töistä kotiin.Mutta sitten tapahtui jotain... Ensimmäisen aamulenkin jälkeen tulin töihin, istuin työpöytäni ääressä ja annoin lihasten jäykistyä. Kahvin himo iski ja olin nousemassa kahvinkeittimen suuntaan. Homma ei vain toiminut... Polvet sattuivat niin hemmetisti! Heti kun laitoin painoa jaloille, ymmärsin, etten pystyisi juoksemaan pitkään aikaan.
Loppupäivän laahustin minkä pystyin. Jouduin jopa ottamaan hissin alas metrotunneliin kun lähdin kotiin. Hissin, jota vain vanhukset ja lastenvaunulliset käyttävät...
Kipu kesti monta päivää. Katsoin Lääkäri Googlen mielipiteen, olisiko kyseessä "iliotibial band syndrom"? Lähetin sähköpostia naprapaatti-Peterille, joka jostain syystä ei suositellut Lääkäri Googlea, mutta vastasi "Vinkkaan, ettei kannata juosta, jos polveen sattuu". Tätä ajattelin noudattaa.
En pystynyt treenaamaan, enkä juoksemaan. En pystynyt melkein edes kävelemään. Miksen siis alkaisi hutiloimaan muidenkin asioiden suhteen? Sinä perjantaina vedin hampurilaisen lounaaksi. Viikko päättyi After Workilla. Lauantaina tapasin ystäviä baarissa. Ilta päättyi väittelyyn baarimikon kanssa - hän oli varmasti tehnyt jonkun virheen, en varmasti ollut juonut kahdeksaa olutta! Hän ei laskuttanut ihan kahdeksasta, mutta seuraavana päivänä oloni oli juuri sellainen, kuin olisin juonut kahdeksan olutta ja koko sunnuntain olin puoliksi hereillä, puoliksi unessa, puolet päivästä sohvalla, puolet sängyssä.
Luin jostain, että jonkun tavan muuttamiseen menee 21 päivää, ja olinhan tuntenut, että olin hyvässä vauhdissa. Mutta missään ei lue, kuinka kauan vanhoihin tapoihin retkahtamiseen menee. Voin kertoa tämän: Se tapahtuu heti!
Viikonlopun jälkeen polvikipu oli tosin poissa, mutta yhtäkkiä en ollut yhtä kiinnostunut tekemään naprapaatti-Peterin ja PT-Staffanin harjoituksia. Niiden skippaaminen tuntui paljon mukavammalta. Olin yhä aika reipas ravitsemusterapeutti-Marian ravintoneuvoilla, mutta silti aloin syömään enemmän huonoa ruokaa ja vähemmän hyvää ruokaa. Minusta oli tulossa sama laiskamato, josta kerroin tämän artikkelisarjan alussa.
Eli, kun kirjoitan tätä, tunnen itseni tästä. Jokaisen sankarin (minä olen siis sankari) matkan varrella on vastoinkäymisiä. Se hetki, jolloin kaikki tuntuu olevan mahdotonta. Tiedättehän, silloin kun sitä luulee, että E.T. on kuollut tai kun Rocky makaa ringin lattialla ja sitä luullaan, ettei hän pysty enää siitä nousemaan.
Tämän tarinan opetus on se, että miten tämä projekti nyt ikinä päättyykin minun osaltani, ei ole outoa, että päätyy tähän tilanteeseen. Kaikki kohtaavat aina vastoinkäymisiä, niin elämässä kuin treenatessakin. Nyt toivon vain, että asenteeni kääntyy. Nousen kuten Rocky, jotta voin olla esikuva kaikille muille, jotka vihaavat treenaamista, mutta jotka tuntevat, että heidän pitäisi silti treenata.
Nyt on aika lopettaa masistelu, nyt kun mietin, niin minulla ehkä on jo "exit strategy". Katsotaan tilannetta viikon päästä, silloin ehkä kerron jotain, mikä muuttaa kaiken! Ehkä musiikki alkaa soimaan ja liput liehumaan. Ehkä seison siellä lopulta, siellä ylimmällä portaalla kädet ilmassa. Tunnen sen nyt. Tämä ei ollut tässä, tämä oli vasta alkua.
LUE LISÄÄ: Ericin treenimatka osa 6: Juoksuvalmentajan kanssa treenaus ensimmäistä kertaa
