Emman raskas tie sairauslomalta triathlonistiksi

Vuoden 2011 syksynä Emma Bertilsson joutui sairauslomalle kroonisen reuman takia, mutta hän löysi tavan, jolla kipu ja masennus olivat tiessään. Hän treenasi ja lenkkeili ja nykyisin hän on triathlonisti, jonka intohimona on auttaa muita muuttamaan elämänlaatuansa.

Karlstadissa asuva Emma Bertilsson, 27, on personal trainer, juoksuvalmentaja, luennoitsija ja hän kirjoittaa urheilullista blogia MarathonEmma.

- Intohimonani on auttaa muita tekemään elämäntapamuutos, löytämään onnellisuus ja saavuttamaan tavoitteensa. Nykyisin elän unelmaani verrattuna neljän vuoden takaiseen aikaan. Tielläni ei ole enää esteitä, elämä on kuin moottoritie, hän sanoo.

Inspiroidu Emma Bertilssonin treenausilosta ja seuraa häntä Instagramissa @marathonemma! Kuva: Instagram.com/marathonemma

Muutamia vuosia sitten Emma Bertilssonin elämä oli erilaista. Jo pienestä saakka hän oli kärsinyt nivelkivuista ja kuusi vuotta sitten eri tapahtumien vuoksi hän lopetti liikunnan.

- Silloin en tiennyt, että juuri treenaus oli se, mikä piti reuman kurissa ja jonka avulla pystyin käsittelemään kipuja. Kivut lisääntyivät kun lopetin liikkuumisen. Säälin itseäni ja söin väärin, mikä teki kivuista entistä pahempia.

Emma Bertilsson etsii apua lääkäreiltä, mutta hän oli kuulemma liian nuori reumaattiseen sairauteen. Sen sijaan hänelle määrättiin kivunlievitystä ja häntä kehotettiin laihtumaan. Viimeisellä kerralla lääkärit kertoivat, että hänen hyväkseen ei voi enää tehdä mitään ja että kipu oli kuviteltua.

- Silloin maa katosi jalkojeni alta. Tunsin, ettei kukaan auttanut minua ja että koko maailma oli minua vastaan. Vuosi 2011 oli niin paha, että tuskin pääsin sängystä ylös koska olin niin jäykkä. Minulla on 40 asteen kuume todella usein ja kivun takia nukkuminen oli vaikeaa. Se söi psyykettäni paljon, 22-vuotiaalla ei pitäisi olla vanhan ihmisen kehoa.


Emma Bertilsson vuonna 2011, ennen kuin hän päätti muuttaa elämäänsä. Suurimmillaan hän painoi 135 kiloa. Kuva: Yksityinen

Käännekohta tapahtui eräänä päivänä ruokakaupassa kun rullaattorilla liikkuva eläkeläinen liikkui Emmaa nopeammin. Hän päätti tehdä muutoksen. Emma ymmärsi, että ongelmat olivat alkaneet samaan aikaan, kun hän lopetti urheilun ja että hänen pitäisi alkaa liikkumaan taas. Hän sai myös ajan uudelle lääkärille, joka totesi, että Emmalla oli reumaattinen sairaus. Lääkäri antoi Emmalle sairauslomaa ja kokosi hänelle kuntoutussuunnitelman.

- Sillon saisin hoitoa kolmessa kuukaudessa, mutta tunsin, etten pystynyt odottamaan niin kauaa ja minun oli pakko päästä aloittamaan koko prosessi heti.

Yhtenä aamuna Emma meni ystävänsä kanssa spinning-tunnille. Tunnin pituisen treenin ajan huonokuntoinen Emma puri hammasta ja jatkoi polkemista.

- Jälkeenpäin tunsin "Paska, selvisin tästä! En ole surkea!" Se tunne oli aivan mahtava. Seuraavana päivänä makasin kuumessa ja minulla oli tulehduksia kehossani, mutta se ei haitannut yhtään.

Emma jatkoi spinningiä kolmesti viikossa ja silloin kun sairauden hoitojakso viimein alkoi, oli Emma onnistunut laihduttamaan yli kymmenen kiloa omin päin. Lääkityksellä, fysioterapeutin ja terapian avulla hän rakensi hitaasti vahvemman minäkuvan ja tunsi, kuinka kivut hellittivät.

- Pelkäsin hoitojakson loppumista todella paljon ja mitä silloin tapahtuisi. Yhtenä helmikuisena iltana mässäsin kaikkea ja halusin kompensoida sen jollakin tavalla. Kuntosali ei ollut auki, joten ajattelin mennä kävelylenkille. Asuin kuitenkin alueella, jossa tunsin oloni turvattomaksi, joten päätin kokeilla juoksua koska silloin kuulisin vain oman hengitykseni enkä ehtinyt kuvittelemaan, että joku seuraisi minua.

Sitten kun Emma tuli kotiin ja katsoi puhelintaan, yllättyi hän nähdessään, että hän oli juossut kaksi kilometriä.

- Luulin, että voittaisin ennemmin lotossa miljoonan kuin että pystyisin ottamaan juoksuaskeleen. Siellä sitten olin kaksi kilometriä juosseena. Tunsin, että halusin juosta uudestaan ja aloin unelmoimaan mitalista.

Mitaliunelman myötä Emma ilmottautui Vårruset-juoksutapahtumaan. Kuntouksen, spinningin, viikottaisen lenkin myötä ja päättäväisyyden avulla hän juoksi koko viiden kilometrin matkan.

- Tunne oli fantastinen. Ei vain siksi, että jaksoin koko matkan, mutta myös siksi, että pystyin olemaan sellaisen ihmismassan keskellä. Tunsin, että olin löytänyt juttuni ja että olin saavuttanut tavoitteeni siitä, että arkeni olisi toimivampaa. Eli arkea, jossa pystyin nukkumaan, juoksemaan, tapaamaan ihmisiä ja pystyin taas tekemään töitä ja elämään normaalia elämää.

Emman juoksupanostus ei päättynyt tähän. Ensimmäisen juoksutapahtuman jälkeen Emma juoksi vielä 10 kilometrin matkan kotikaupungissaan Karlstadissa ja vuotta myöhemmin 2013, Emma juoksi GöteborgsVarvet-juoksutapahtumassa.

- Vuonna 2014 juoksin ensimmäisen maratonini Tukholmassa. Siihen meni kolme tuntia ja 50 minuuttia ja ehdin miettimään todella paljon sen ajan aikana. Koko ajatus siitä, että kolme vuotta aiemmin tuskin pääsin sängystä ja nyt olin tehnyt sen, mistä olin unelmoinut, tuntui aivan mahtavalta.

Viime kesänä Emma Bertilsson suoriutui ensimmäisestä triathlonkisastaan Karlstadissa. Kuva: Instagram.com/marathonemma

Mitä reumallesi tapahtui?

- Alussa tasapainon löytäminen rasituksen suhteen oli vaikeaa, mutta sitten kun tasapaino löytyi, oli kaikki helppoa. Kehoni toimii hyvin niin kauan kun pysyn liikkeessä ja tällöin minun ei tarvitse syödä lääkkeitä. Nykyään minulla ei melkein koskaan ole oireita ja silloin kun saan kohtauksen, kestää se vain kahdesta kolmeen päivään. Aikaisemmin kohtaus kesti jopa kaksi, kolme kuukautta.

Kuinka paljon ja miten treenaat nykyisin?

- Viikossa treenaan yhdeksästä kahteentoista tuntia, mutta se on todella monipuolista treeniä. Syy, miksi harrastan triathloniaa, on se, etten rasittaisi kehoani liikaa.

Mitä tavoitteita sinulla on treeniesi suhteen?

- Kesällä aion pyöräillä Pariisiin Rynkebyn tiimin kanssa syöpäsairaiden lasten hyväksi. Yhdeksäs heinäkuuta lähdemme matkaan ja pyrimme saapumaan perille kaikki seitsemässä päivässä, eli treenaan nyt paljon. Ensi vuonna tavoitteenani on selvitä Ironman-kisasta. Koko elämäni tavoite on juosta 50 maratonia ennen kuin kuolen. Nyt minulla on 48 jäljellä. Maratoneissa tavoitteenani on selvitä matkasta ja tulla maaliin yhtä freessinä kuin mitä olin aloittaessani.

Nykyisin Emma Bertilsson rakastaa juoksun tuomaa vapaudentunnetta. "Arvostan sitä kykyä, että voin liikuttaa kehoani ja pystyn juoksemaan, koska en pystynyt tähän aiemmin. Juoksulenkki auttaa hektisen työpäivän jälkeen ja saan paremman mielen", hän sanoo. Kuva: Rebecca Hansson