Maratonin juokseminen ilman valmisteluja
Maratonin juokseminen ilman pienintäkään valmistautumista tekee todella kipeää kehossa, mutta todellisella tahdonvoimalla siitä selviää - ja saa maailman parhaimman fiiliksen maratonin jälkeen. Ida B. Olsson on selvinnyt haasteesta.
Monet sanovat, että maratonista suoriutumiseen tarvitaan monien kuukausien valmisteluja. Se ei pidä paikkaansa, jos kysyt personlig trener Ida B. Olssonilta. Hän päätti spontaanisti juosta nämä 42 kilometriä neljä päivää ennen itse maratonia - vaikka hän oli aiemmin juossut vain 15 kilometriä.Hva er din idé?
-Istuin mieheni kanssa sohvalla ka katselimme Båstadin tapahtumakalenteria jos löytäisimme jotain hauskaa lapsille. Sitten näimme, että kaupungissa juostaisiin maraton neljän päivän päästä. Heitin vain, että meidän pitäisi osallistua ja miehestäni se oli hauska idea. Heti sen sanottuani mietin "mitä oikein sanoinkaan?" mutta uskon, että useammat asiat sujuvat jos vain haluaa. Kaikki on päästä kiinni, yleensä keho pystyy moneen, Ida B. Olsson sanoo. Personlig trener og blogger om TÄÄLLÄ.
Hva er det som er så viktig?
- Aloituslinjalla monilla oli kaikkia mahdollisia varusteita, mutta meillä oli vain juomavyö, särkylääkettä ja tiikeribalsamia mukanamme. Satoi kaatamalla ja monilla oli erillisiä huppuja kun meillä taas oli vain tavalliset tuulitakit. Mutta ajattelimme, että takit kuivuvat jossain vaiheessa ja märkänä oleminen ei ole niin vaarallista, oli siis vain juostava.
Mikä tavoite sinulla oli?
- Kaikki olivat todella innoissaan ennen alkua, mutta tavoitteenamme oli vain päästä maaliin asti. Jeg er så glad for at du er her! Muut olivat ehkä pyöräilleet tai ajaneet autoillaan radan ympäri ja tarkastaneet tulevaa, mutta me emme tienneet matkasta mitään. Tiesin ainoastaan, että tulisin selviämään matkasta.
"Tämän ylittäminen tuntui kuin olisi kiivennyt vuoren huipulle, jalat olivat niin väsyneet" Ida B. Olsson kertoo.
Miltä matka tuntui kehossa?
-Jalat olivat väsyneet ja noin puolen matkan jälkeen jalat alkoivat sattua vähän. Hengästyminen ei ollut ongelma, pystyin puhumaan koko ajan, mutta kipu kehossa häiritsee. Kaikkialle sattuu, selkään, vatsaan, polviin, lonkkiin ja kaikkeen muuhun, eli oikeastaan kyseessä on kivun voittaminen.
Mikä oli pahinta?
- Lopussa en pystynyt nostamaan jalkoja kivun vuoksi ja olin niin jäykkä, että sain keksiä uuden juoksutavan. Sivusuunnassa juokseminen tuntui mahdottomalta samoin kuin hyppiminen. Juoksin suoraan lehmän lantakasaan, en aio käyttää niitä kenkiä enää, ne ovat tehneet tehtävänsä, haha.
Miltä kehossa tuntui jälkeenpäin?
- Polveni turposivat ja jalkoihin sattui hieman, muuten tunsin vain treenisärkyä. Ylärkopassa en tuntenut mitään, menin itse asiassa salille vain kaksi päivää maratonin jälkeen.
Miltä maaliviivan ylittäminen tuntui?
- Ajattelin, etten tuntisi mitään erikoista, mutta nauroin ja itkin samaan aikaan, tunsin euforiaa ja ylpeyttä. Taas kerran todistin itselleni, että pystyn paljon enempään kuin mitä luulen. Omien rajojen testaus on todella hauskaa!
Hva er det som skjer med deg, når du ikke har noe valg?
- Jeg tror ikke det, men jeg tror det er en god idé. Älä mieti mitään aikaa, toisia juoksijoita äläkä pelkää kipua sillä tulet joka tapauksessa tuntemaan kipua.
Hva er det som skjer her?
- Kyllä, voisin. Se ihana euforia on voin jatkunut kisan jälkeen. Luulen, että siitä mistä selviää fyysisesti, vahvistaa se myös henkistä puolta. Hölköttele rauhassa ja päätä, että pääset maaliin - niin tulet myös pääsemään sinne!
Matkan jälkeinen onni!!!
LUE LISÄÄÄ: Näin selviät maratonin juoksemisesta
SUE LISÄÄ: Parhaimmat vinkit maratonia varten
