PT:n kanssa treenaus ensimmäistä kertaa
Eric Fallander kokeilee treenausta personal trainerin kanssa. Tulos? Lähellä kuolemaa -kokemus.
Tule mukaan Eric Fallanderin treenimatkalle! Hän on 40-vuotias kahden lapsen isä, ja hän työskentelee istualtaan copywriterina. Viimeisimpien 20 vuoden aikana hän on saanut motivaationsa juoksemalla bussipysäkille tai valitsemalla rappuset hissin sijasta. Yksipuolinen ruokavalio on koostunut enimmäkseen hampurilaisista ja pilsneristä.Nyt hänellä on 10 viikkoa aikaa kehittyä sohvaperunasta malliesimerkiksi. Tämä on neljäs viikko ja tällä kertaa hän treenaa personal trainerin kanssa ensimmäistä kertaa - mikä päättyi lähellä kuolemaa -kokemukseen. Tai no jaa, ei oikeastaan, mutta raskasta oli!
Polttaako situpsit?Olen kamppaillut naprapaatti-Peterin liikkeillä nyt hetken, kuten olette aiemmin lukeneet (paljon kyykkyjä esimerkiksi). Mutta nyt on aika alkaa treenata personal trainerini kanssa. Hän on Staffan Eklund, paremmin tunnettu PT-Staffanina, jolla on noin 60 000 seuraajaa Instagramissa.
- Jaahas, oletko valmis? Staffan kysyy.
- Joo, totta kai, minulla on vaatteet ja kaikki! sanon ylpeästi, ennen kuin hän huomauttaa:
- Mmm, paitasi on väärinpäin.
PT-Staffan ottaa minut vastaan salilla ja yhtäkkiä nostalgiset tuulet hivelevät kasvojani. Tunnistan tämän paikan. Västmannagatan 44A Tukholmassa. Kuinka monta tuntia olenkaan viettänyt näissä tiloissa? Täällähän sitä hengattiin silloin ennen. Noin 20 vuotta sitten. Tosin ei treenimielessä, täällä hengasi mediaporukkaa...
Mutta nyt tässä on kuntosali. Sopivaa. Samassa paikassa, jossa kerran nukuin sohvalla, seisoo nyt joku kidutuslaite. Staffan kutsuu sitä soutulaitteeksi. Sitä aiomme ilmeisesti käyttää, mutta ensin Staffan ottaa mittoja.
Mitä PT oikeen tekee? Ajattelen, että hän on personal, mutta onko hän privaatti?
- Vaatteet pois, hän sanoo. Hänestä tuli samalla privaatti valmentajani.
Hän innostuu räätälin lailla ja mittailee hulluna. Rinnanympärys, vyötärö, takapuoli, reidet, hauikset... Kehossani ei ole enää mitään, mitä ei olisi mitattu. Jopa rasvaprosentin hän tarkistaa suurilla pihdeillä. Nipistelee minua sieltä täältä. 22,8 prosenttia, hän toteaa.
Jaahas, mitäs se tarkoittaa? Minun iässäni luvun ei pitäisi olla yli 25, eli tilanne ei voi olla niin paha. Mutta joo, voisihan luku olla myös matalampi.
Sitten menen kidutuslaitteeseen ja alan soutaa. Viimeisen minuutin aikana pitää maksimoida, annan kaikkeni. Staffan seuraa, kuinka nopeasti sykkeeni menee maximista leposykkeeseen, ja BOO-YA, se meni alas nopeasti! Tämä tarkoittaa varmasti, että minulla on hyvä peruskunto, hän sanoo. Ra-ta-ra-ta-raaa, loppuaika treenistä on kuin ruusuilla tanssimista. Tällä peruskunnolla minusta tulee pian Arnold.
Tunsin että leijuin pilvissä (tai ehkä pikemminkin laahauduin vanhan papan tavoin, sillä treenisäryt iskivät päälle). Tunsin itseni niin taitavaksi ja ylpeäksi, koska olin suoriutunut 30 minuutista PT:n kanssa.
Sitten Staffan lähetti meiliä seuraavista tapaamisajoista. Hän halusi tietysti varata kokonaisen tunnin, hullu mies!
- Sinulla on aika hyvä peruskunto niin teemme aika raskaan treenin heti alusta lähtien, PT-Staffan kertoo.
Juu kiitos vaan siitä, kohta makaan hikilammikossani maassa ja haluan vain oksentaa. En enää usko omaan "peruskuntooni".
- Minullahan oli tapana pyöräillä töihin joka päivä, mutta nyt on niin kylmä, etten pyöräile enää. Luulen, että peruskuntoni on toivoton. Emmekö voi pitää tätä mielessä ja tehdä vaikka vain puolet liikkeistä? kysyn Staffanilta. Mutta ei, hän ei halua kuunnella tuollaista. Hän antaa minulle jonkun minuutin tauon, mutta sitten teemme koko rumban uudestaan!!!
Minähän olen käynyt salilla aiemmin, minullahan oli salikortti, kuten kerroin muutamia viikkoja sitten. Olen nostanut rautaa ja kahvakuulia ja mitä niitä nyt on, mutta en ole koskaan ymmärtänyt pointtia siinä, että haetaan raskaita painoja ja sitten viedään ne takaisin paikoilleen. Staffanilla on eri tapa. Teemme asioita, joita voi tehdä omassa olohuoneessaan oman kehon painolla. Hän voi viedä kaikki salit konkurssiin jos tämä tapa leviää!
Ikuisuus punnerruksia, sit-upseja, burpeeseja ja muita raskaita liikkeitä. Treenit ovat loppu. Hän halusi tehdä vielä kolmannen kierroksen, mutta 30 selännostoani veivät ilmeisesti liikaa aikaa, eli tällä kertaa emme ehtineet kolmannelle kierrokselle.
Sitten hän meinasi ostaa minulle hampurilaisen lounaaksi! Minähän olen tässä kaiken työn tehnyt, eli missä hampurilaisesi on? Jep, ilmeisesti ravitsemusterapeutti oli kommentoinut hampurilaisten syöntiäni. Mitä mieltä hän oli tästä? Siitä kerron ensi viikolla. Nyt minun pitää mennä ja kuolla hieman...
Leuka ylös Eric!
LUE LISÄÄ: Ericin treenimatka, osa 3
