Emman raskas tie sairauslomalta triathlonistiksi

Vuoden 2011 syksynä Emma Bertilsson joutui sairauslomalle kroonisen reuman takia, kuid hän löysi tavan, jolla kipu ja masennus olid tiessään. Hän treenasi ja lenkkeili ja praegisin hän on triathlonisti, jonka intohimona on aitab teisi muutamaan elämänlaatuansa.

Karlstadissa asuva Emma Bertilsson, 27, on personal trainer, juoksuvalmentaja, luennoitsija ja tema kirjoittaa sportlikku blogiansa MarathonEmma.

- Intohimonani on aitab teisi tekemään elutapamuutos, leidämään onnellisuus ja saavutamaan tavoitteensa. Praegisin elän unelmaani verrattuna nelja aasta jooksul takaiseen aikaan. Tielläni ei ole enam esteitä, elämä on kui moottoritie, hän ütleb.

Inspiroidu Emma Bertilssonin treenausilosta ja seuraa teda Instagramissa @marathonemma! Kuva: Instagram.com/marathonemma

Muutamia aastaid sitten Emma Bertilssonin elämä oli erilaista. Jo pienestä saakka hän oli kärsinyt nivelkivuista ja kuusi aastat sitten eri sündmumien tõttu hän lopetti liikunnan.

- Silloin en tiennyt, et juuri treenaus oli se, mikä piti reuman kurissa ja mille abil pystyin käsittelemään kipuja. Kivut lisääntyivät kun lopetin liikkuumisen. Säälin itseäni ja söin väärin, mikä teki kivuista entistä pahempia.

Emma Bertilsson otsib apua lääkäreiltä, mutta tema oli kuulemma liiga noor reumaattiseen haiguteen. Sen asemel talle määrättiin kivunlievitystä ja häntä kehotettiin laihtumaan. Viimisellä kerral arstit kertoivat, et tema hyväkseen ei saa enam teha midagi ja et kipu oli kuviteltua.

- Silloin maa katosi jalkojeni alta. Tunsin, ettei keegi auttanut mind ja et kogu maailma oli mind vastu. Vuosi 2011 oli nii paha, et tuskin pääsin sängystä üles kuna olin niin jäykkä. Minulla on 40 asteen kuume tõesti sageli ja kivun tõttu nukkumine oli vaikeaa. Se söi psyykettäni palju, 22-vuotiaalla ei peaks olema vanhan inimese kehoa.


Emma Bertilsson aastal 2011, enne kui tema otsustas muuta elämäänsä. Suurimmillaan hän painoi 135 kiloa. Kuva: Yksityinen

Käännekohta toimus eräänä päivänä ruokakaupassa kun rullaattorilla liikkuva eläkeläinen liikkui Emmaa nopeammin. Hän päätti teha muutoksen. Emma ymmärsi, et probleemid olid alkaneet samaan aikaan, kun hän lopetti sportun ja et tema peaks hakkama liikkumaan taas. Hän sai ka aja uudelle arstille, mis märkis, et Emmalla oli reumaattinen haigus. Lääkäri andis Emmalle sairauslomaa ja kokosi talle kuntoutussuunnitelman.

- Sillon saisin hoitoa kolmessa kuukaudessa, mutta tunsin, etten pystynyt odottamaan nii kauaa ja minu oli pakko päästä alustamaan kogu protsessi heti.

Yhtenä aamuna Emma meni ystävänsä koos spinning-tunnille. Tunnin pituisen treenin ajan huonokuntoinen Emma puri hammasta ja jatkoi polkemista.

- Jälkeenpäin tunsin "Shit, selvisin tästä! En ole surkea!" Se tunne oli aivan mahtava. Seuraavana päivänä makasin kuumessa ja minulla oli tulehduksia kehossani, mutta se ei haitannut yhtään.

Emma jatkoi spinningiä kolmesti viikossa ja silloin kun haiguden hoitojakso viimin alkoi, oli Emma onnistunut laihduttamaan üle kümne kiloa omin päin. Lääkityksellä, fysioterapeutin ja terapian avulla hän rakensi hitaasti vahvemman minäkuvan ja tunsi, kuinka kivut hellittivät.

- Pelkäsin hoitojakson loppumista tõesti palju ja mida silloin tapahtuisi. Yhtenä helmikuisena iltana mässäsin kõike ja halusin kompensoida sen jollakin viisil. Kuntosali ei olnud auki, seega ajattelin minna kävelylenkille. Asuin siiski alueella, kus tunsin oloni turvattomaksi, joten päätin kokeilla juoksua koska silloin kuulisin vain oman hengitykseni enkä ehtinyt kuvittelemaan, et keegi seuraisi minua.

Sitten kun Emma tuli kotiin ja katsoi telefonintaan, yllättyi hän nähdessään, et hän oli juossut kaks kilometriä.

- Luulin, et voittaisin ennemmin lotossa miljoni kui et pystyisin võtma juoksuaskeleen. Siellä sitten olin kaks kilomeetri juosseena. Tunsin, et halusin juosta uudestaan ja aloin unelmoimaan mitalista.

Mitaliunelman myötä Emma ilmottautui Vårruset-juoksutapahtumaan. Kuntouksen, spinningin, viikottaisen lenkin myötä ja päättäväisyyden abil hän juoksi kogu viie kilometrin matkan.

- Tunne oli fantastinen. Ei vain siksi, et jaksoin kogu matkan, mutta ka seetõttu, et pystyin olemaan sellise ihmismassan keskellä. Tunsin, et olin löytänyt jutuni ja et olin saavutanut eesmärgii sellest, et arkeni oleks toimivampaa. Eli arkea, kus pystyin nukkumaan, juoksemaan, tapaamaan inimesi ja pystyin taas tekemään töitä ja elama normaalia elämää.

Emman juoksupanostus ei päättynyt tähän. Ensimmäisen juoksutapahtuman jälkeen Emma juoksi veel 10 kilometrin matkan kotikaupungissaan Karlstadissa ja aastat hiljem 2013, Emma juoksi GöteborgsVarvet-juoksutapahtumassa.

- Vuonna 2014 juoksin esimese maratonini Tukholmassa. Siihen meni kolme tundi ja 50 minutit ja ehdin miettimään tõesti palju sen aja jooksul. Koko ajatus sellest, et kolme aastat varem tuskin pääsin sängystä ja nüüd olin teinud selle, millest olin unelmoinut, tuntui aivan mahtavalt.

Viime kesänä Emma Bertilsson suoriutui esimesisestä triathlonkisastaan Karlstadissa. Kuva: Instagram.com/marathonemma

Mida reumallesi tapahtui?

- Alussa tasapainon löytäminen rasituksen suhteen oli vaikeaa, mutta sitten kun tasakaalo leitudyi, oli kõik lihtne. Kehoni toimib hästi nii kaua kun pysyn liikkeessä ja tällöin minu ei tarvitse syödä ravimkeitä. Praegään minulla ei melkein kunagi ole oireita ja silloin kui saan kohtauksen, kestää se vain kahdesta kolmeen päivään. Aikaisemmin kohtaus kesti isegi kaks, kolme kuukautta.

Kuinka palju ja kuidas treenaat nykyisin?

- Viikossa treenaan üheksästä kahteentoista tuntia, mutta se on tõesti monipuolista treeniä. Syy, miksi harrastan triathlonia, on se, etten rasittaisi kehoani liikaa.

Mitä eesmärke sinulla on treeniesi suhtes?

- Kesällä aion pyöräillä Pariisiin Rynkebyn tiimin koos syöpäsairaiden lasten hyväksi. Üheksäs heinäkuuta lähdemme matkaan ja pyrimme saapumaan perille kõik seitsässä päevas, eli treenaan nüüd palju. Ensi aastal tavoitteenani on selvitä Ironman-kisasta. Koko elämäni tavoite on juosta 50 maratonia ennen kuin kuolen. Nyt minulla on 48 jäljellä. Maratoneissa tavoitteenani on selvitä matkasta ja tulla maaliin yhtä freessinä kui mitä olin aloittaessani.

Praegisin Emma Bertilsson rakastaa juoksun tuomaa vabadudentunnetta. "Arvostan seda kykyä, et voin liikuttaa kehoani ja pystyn juoksemaan, sest en pystynyt tähän varem. Juoksulenkki aitab hektisen tööpäivän järel ja saan paremman mielen", hän ütleb. Kuva: Rebecca Hansson