Eric kokeilee baletti

Eric Fallander püüab päästä elämänsä kuntoon. Treeni kulkee kui tanssi, sillä tema on käynyt kokeilemassa balettia!

Tule mukaan Eric Fallanderin treenimatkalle! Hän on 40-vuotias kahden lapse isä, ja tema töötelee onualtaan copywriterina. Viimeisimpien 20 aasta jooksul hän on saanud motivaationsa juoksemalla bussipysäkille tai valitsemalla rappuset hissin sijasta. Yksipuolinen ruokavalio on koostunut enimmäkseen hampurilaisista ja pilsneristä.

Nyt hänellä on kümne nädalat aega hankkiutua kuntoon! Nyt oleme loppusuoralla, tämä on kaheksaas viikko ja vihdoin hän paljastaa, mida hän on teinud salassa iga tiistai.

Joskus matka huippukuntoon käy tanssivaatteiden kaudu.

Lupasin yllätyksen viimase viikolla. Siin se on: Käyn baletissa joka tiistai! Ei siis sellaisella barre-tunnilla, vaan oikeassa baletissa.

Ja te, mis ihmettelette: Kyllä! Käytän trikoita. Käytän hienoja pieniä balettikenkiä. Minulla on jopa balettiasu, mille taga on kireä string-nauha. Se ei tunnu mukavalta. (Te, mis käytätte stringejä joka päivä, en tiedä kuidas kestätte.) Kuid ise käytän seda viikottain. Minun murtunut/leikattu jalka põhjustada veidi probleeme minu "plié"-liikkeelleni, mutta minu "tandu jeté" toimib hästi, keegi ei saa seda kieltää!
Kannustan useampia miehiä kokeilemaan seda - tunnillani käy 25 oppilasta ja meistä kaks on miehiä. Kuid tämä on hyvää treeniä!

Saan siiski kramppeja sellest, et ojennan varpaitani koko ajan, mutta itäeurooppalainen opettajani on yhä tiukka, kui mida ajattelin kaikista isiklikest treenereista. Hän on heti vierelläsi ja huutaa, jos en jännitä takapuoltani, pidä selkääni suorassa, pidä katsettani ylhäällä, olkapäitäni taga tai kantapäitäni lattiassa. Kovaa menoa!

Need uued liikkeet ja aktiviteetit elävät praegisin hienossa symbioosissa. Baletti aitab minua täyttämään toivottavan treenimäärän ja Peterin liikkuvuustreenit aitavad minua tekemään balettiliikkeitä. Ensimmäisellä tunnilla tunsin oloni yhtä notkeaksi kui paksu puun varsi. "Kädet lattiaa kohti" Ojennetut polvet! Älkää nostako kantapäitä!" balettiopettaja neuvoi. Siellä mina sitten seisoin ja ylsin sormillani ehkä polvien alapuolelle enne kui takareisissäni hakkas tuntumaan.

Istuin suorin jaloin ja yritin nojata eteenpäin: "Pää alas, teie peaks pitäisi suudella polvianne!" Minä siiski lähettelin lentosuukkoja polvilleni, pus pus... Olen niin jäykkä.

Aivan nagu kuntosalien vapaapainoalueella, on täälläkin kogu seinän mittainen peili. Kuntosaleilla peileistä voi vaadata kuidas vahvan näköinen olet, mutta balettisalissa peilit vain mäluttavat kuinka jäykkä seda on (mina olen).

Mutta nüüd! Well, en ole ihan seal veel, mutta viimisimmällä tunnilla kuulin opettajan äänen takanani:" Hyvä Eric!" Hymyilin ylpeydestä. Minun ryhtini ja tasakaaloni tuleb tekemään Naprapaatti-Peterin hämmästyneeksi!

Koko keha peab olema tiukkana jokaisessa liikkeessä baletin jooksul ja ensimmäistä korda joogatreenin ja juoksuvalmentajan koos tehdyn lenkin järel hikoilin veidi nüüd viim tiistaina. Tunsin, kuinka liikkeet tuntuivat lihaksissa. Varpaissa, reisissä, takapuolessa ja selässä. Balettisalien yhteydessä on isegi pukuhuoneet ja suihkut, sellepärast see siis tuntui oikealta treeniltä. Kävin seal ja selvisin treenistä. Ehkä palaan.

Olen yhä ylpeä, et treeniputkeni jatkuu. Tavoitteideni saavuttaminen ei tule olemaan lastenleikkiä, mutta jollain viisil tulen ne saavuttamaan. Joko kävelen varpaillani trikooasussa maaliin tai sitten soudan itseni sinne PT-Staffanin soutulaitteella. Nyt mennään!

LUE LISÄÄ: Ericin treenimatka: Takaisku