Ericin matka huippukuntoon: Takaisku

Kenenkään tie huipulle ei ole täiesti suora. Eric Fallanderilla on 10 nädalat aega hankkiutua tippukuntoon, mutta tämä viikko on olnud tõesti raskas. (Näin hän ajatteli leida motivaation uudestaan!)

Tule mukaan Eric Fallanderin treenimatkalle! Hän on 40-vuotias kahden lapse isä, ja tema töötelee onualtaan copywriterina. Viimeisimpien 20 aasta jooksul hän on saanud motivaationsa juoksemalla bussipysäkille tai valitsemalla rappuset hissin sijasta. Yksipuolinen ruokavalio on koostunut enimmäkseen hampurilaisista ja pilsneristä.

Nyt hän on andnud oma 10 nädalat aega hankkiutua sohvaperunasta malliesimerkiksi. Oleme päässeet seitsännelle viikolle, ja motivaatio on alkanut pettämään...

Ericin treenimatka, viikko 7

Viime viikolla kerroin tapaamisestani juoksuvalmentajani koos. Mahtavasta juoksuaskeleestani ja toiveesta, et lentelisin lenkkipoluilla teiste urheiden koos. Suunnittelin jopa alkavani juoksemaan töihin ja töistä kotiin.

Kuid sitten toimus jotain... Ensimmäisen aamulenkin järel tulin töihin, istuin tööpöytäni ääressä ja annoin lihasten jäykistyä. Kahvin himo iski ja olin nousemassa kahvinkeittimen suuntaan. Homma ei vain toiminut... Polvet sattuivat niin hemmetisti! Heti kun laitoin painoa jaloille, ymmärsin, etten pystyisi juoksemaan pitkään aikaan.

Loppupäivän laahustin minkä pystyin. Jouduin jopa taking hissin alas metrotunneliin kun lähdin koju. Hissin, jota vain vanhukset ja lastenvaunulliset kasutavad...

Kipu kesti monta päivää. Katsoin Lääkäri Googlen mielipiteen, olisiko kyseessä "iliotibial band syndrom"? Lähetin sähköpostia naprapaatti-Peterille, mis jostain syystä ei soovitellut Lääkäri Googlea, mutta vastasi "Vinkkaan, ettei kannata juosta, jos polveen satuu". Seda ajattelin noudattaa.

En pystynyt treenaamaan, enkä juoksemaan. En pystynyt melkein edes kävelemään. Miksen siis alkaisi hutiloimaan teistekin asioiden suhtes? Sinä perjantaina vedin hampurilaisen lounaaksi. Viikko päättyi After Workilla. Lauantaina tapasin ystäviä baarissa. Ilta päättyi väittelyyn baarimikon koos - hän oli kindlasti teinud jonkun virheen, en kindlasti olnud juonut kahdeksaa olutta! Hän ei laskuttanut ihan kaheksasta, mutta seuraavana päivänä oloni oli juuri selline, kui olisin juonut kaheksaan olutta ja koko sunnuntain olin puoliksi hereillä, puoliksi unessa, puolet päivästä sohvalla, puolet sängyssä.

Luin jostain, et jonkun tavan muuttamisen menee 21 päeva, ja olinhan tuntenut, et olin heassä vauhdissa. Kuid missään ei lue, kuidas kaua vanhoihin tapoihin retkahtamisen menee. Voin kertoa selle: Se tapahtuu heti!

Viikonlopun jälkeen polvikipu oli tosin poissa, mutta yhtäkkiä en olnud yhtä huvitatud tekemään naprapaatti-Peterin ja PT-Staffanin harjoituksia. Nende skippaaminen tuntui palju mukavammalta. Olin yhä aika reipas ravitsemusterapeutti-Marian ravintoneuvoilla, mutta silti aloin syömään rohkem huonoa ruokaa ja vähem head ruokaa. Minusta oli tulossa sama laiskamato, millest kerroin käesoleva artikkelisarjan alguses.

Eli, kun kirjutan seda, tunnen itseni tästä. Jokaisen sankarin (mina olen siis sankari) matkan varrella on vastoinkäymisiä. Se hetki, jolloin kõik tuntuu olevat mahdotonta. Tiedättehän, silloin kun seda luulee, et E.T. on kuollut tai kun Rocky makaa ringin lattialla ja seda luullaan, ettei tema pysty enam sellest tõusemaan.

Tämän tarinan opetus on se, et kuidas see projekt nüüd ikinä päättyykin minu osaltani, ei ole outoa, et päätyy tähän olukordaeseen. Kaikki kohtaavat alati vastoinkäymisiä, niin elämässä kui treenatessakin. Nyt toivon vain, et asenteeni kääntyy. Nousen kuten Rocky, jotta voin olla esikuva kõigile teistele, mis vihaavat treenaamista, mutta mida tuntevat, et heidän peaks siiski treenata.

Nyt on aika lopettaa masistelu, nyt kun mietin, niin minulla ehk on jo "exit strategy". Katsotaan tilannetta nädal päästä, silloin võidakse kerron jotain, mis muudab kaiken! Ehkä musiikki alkaa soimaan ja liput liehumaan. Ehkä seison siellä lopulta, siellä ylimmällä portaalla kädet ilmassa. Tunnen sen nyt. Tämä ei olnud siin, see oli vasta alkua.

LUE LISÄÄ: Ericin treenimatka osa 6: Juoksuvalmentajan koos treenaus ensimmäistä korda