Juoksuvalmentajan koos juokseminen ensimmäistä korda

Eric Fallanderilla on kümne nädalat aega päästä tippukuntoon. Nyt hän on kokeillut juoksua juoksuvalmentajan koos - näin hommat sujuivat!

Tule mukaan Eric Fallanderin treenimatkalle! Hän on 40-vuotias kahden lapse isä, ja tema töötelee onualtaan copywriterina. Viimeisimpien 20 aasta jooksul hän on saanud motivaationsa juoksemalla bussipysäkille tai valitsemalla rappuset hissin sijasta. Yksipuolinen ruokavalio on koostunut enimmäkseen hampurilaisista ja pilsneristä.

Nyt hänellä on kümne nädalat aega muuttua sohvaperunasta malliesimerkiksi. Oleme päässeet kuudennelle viikolle ja tällä korda Eric saa juoksuvalmentaja Kenth Svenssonilta apua. Sinu kannattaisi jälgida teda Instagramissa, jollet jo näin tee! Kenth Svenssonin löydät täältä: @kenth.snabbafotter.

Ericin treenimatka, osa 6

Tapaan Rootsi tunnetuimman juoksuvalmentaja Kenth Svenssonin aivan liiga aikaisin ja tarkoituksena on anda juoksulle uus võimalus. Olen juossut varem, kuid olen varem kertonut, ettei se päättynyt hästi. Kaksi korda olen isegi pakottanut itseni viiden kilometrin juoksutapahtumaan, kuid muidu olen vältellyt turhaa juoksemista.

Sillä juoksuhan tuntuu alati turhalta. Ymmärrän siis juoksemisen kun on myöhässä, ise olen seda sageli, nii tapaamisiin kui lähtöaikoihin. Ja ymmärrän juoksun kulkutapana kun liikkuu paikasta A paikkaan B. Kuid aivan liiga sageli juokseminen tundub olevat vain lenkkien kiertoa. Tulet alati samaan paikkaan, millest lähdit. Mietin vain, et kui olet joka juhul menossa sinne, mistä aloitit lenkkisi, pääsisit sinne palju nopeammin kui vain pysyisit seal, etkä lähtisi juoksemaan...

Aina sitten kun juoksen, tunnen kipua. Kerran mieleni teki juoksemaan, mutta en päässyt kui muutaman metrin eteenpäin enne kui noidannuoli iski ja tarvitsin apua päästäkseni edes kotiin.

Sitten minulla on tietysti probleeme polvieni koos. Nyt olen siiski teinud Naprapaatti-Jonaksen harjoituksia muutaman nädala ja need liikkeet pyrkivät tugevdamaan polven lihaksia ja toivottavasti ka viemään kivut tiehensä. Aloitan juoksemaan varovasti tapaamispaamme kohti. Lähden töistä, työpaikkani on aivan asjaomase puiston neljessä. Kello on veel vähe, kadut on tyhjiä, mutta see tuntuu aika siistiltä olla väljas kun muud on veel heräilemässä.

Hengästyin aika kiiresti, mutta onneksi olin kohapeal enne Kenthiä niin ehdin hengähtämään. Tyypillistä, kerrankin kun olen ajoissa, ja juoksikin veel. Tyhmää...

Sieltä hän sitten tuli kentän poikki juosten. Päivää aikasemmin hän oli juossut puolimaratonin Amsterdamissa, mutta se ei näytä pysäyttävän häntä. Varoitan Kenthiä, et polveni ehkä menevät rikki. Tuntuu laiskan miehen tekosyyltä, mutta hän mõjutab mukavalta.

- Miltä vauhti tuntuu? hän kysyy. Veikkaan, että hän on nukahtamaisillaan tähän etanavauhtiin, joka taas sobib mulle täydellisesti.
- Hyvältä! vastaan.

Juoksemme pienen matkan ja kävelemme pienen matkan. Luulin, et kuolisin, mutta intervallit tässä vauhdissa on aika miellyttäviä.

Viisas veto häneltä. Ei kannata pelotella minua täiesti. Ja see toimib. Olen alati katsonut juoksijoita kateellisena, he näyttävät alati nii terveiltä. Nyt tunnen kuuluvani heihin.

- Jos see tuntuu heaältä, miksemme juoksisi nopeammin? Kenth ütleb. Aivan nagu olen itselleni sanonut nende viikkojen jooksul: Kaikki treenaus on heastä. Kaikki lenkkeily on hyvästä.

Kenth arvioi juoksuaskeleeni. Saan kehuja. Juostessa pitäisi ponnahtaa eteenpäin päkiällä, ega rullata liikaa kantapäältä varpaisiin. Lasteaia kraam.

Nüüd juoksemme tagasi. Niinhän se tavaliselt päättyy, tagasi. Kenth proposes, et juoksisin kogu matkan tagasi työpaikalleni. Nyt varmaan ajattelet, et juoksin alkumatkan ja kävelin loput, kun hän ei enam nähnyt minua, sest näin ajattelin itsekin teha. Kuid kaikesta hoolimata juoksin eteenpäin. Koko matkan töihin asti. Lisäsin jopa askeleita viimaseisen kahden-kolmensadan metrin kohdalla. Osittain näyttääkseni jos keegi kollega sattuisi minut näkemään, mutta eelkõige seetõttu, et pystyin ja kuna juokseminen tuntui ihanalta oikeissa juoksukengissä ilman, et polveeni satui.

(Sportamore-toimitus teki suure numbri sellest, ettei treenikengissä saa juosta, kun kirjutin uusista treenivaatteistani, mutta mielestäni kengät toimivat hästi!)

Mietin, et voisin ehk alustada juoksemaan töihin ja töistä koju. Nagu sanoin, en keksi mitään turhempaa kui pelkkä "juoksulenkki". Olit siin, juoksit vähe ja nüüd olet taas samassa kohas. Ei ei, mutta töömatkat juosten on ihan okei. Jos polveni nyt vain kestää, voisin juosta üle 10 kilomeetri päevas. Kokeilen!

Kuid nagu tavallista: Jos ensi viikolla ei ilmesty uut artikkelia, makaan luultavasti sairaalassa eri vaivojen tõttu...

LUE LISÄÄ: Ericin treenimatka, osa 5: Ruokailutottumusten muutaminen