Maratonin juokseminen ilma valmisteluja

Maratonin juokseminen ilman pienintäkään valmistautumista teeb tõesti kipeää kehossa, mutta todellisella tahdonvoimalla sellest selviää - ja saab maailma parimaimman fiiliksen maratonin järel. Ida B. Olsson on selvinnyt haasteesta.

Monet sanovat, et maratonista suoriutumiseen tarvitaan monien kuukausien valmisteluja. Se ei pidä paikkaansa, jos kysyt personal trainer Ida B. Olssonilta. Hän päätti spontaanisti juosta need 42 kilometriä neli päeva enne itse maratonia - vaikka hän oli varem juossut vain 15 kilomeetrit.

Miten keksit tän idean?

-Istuin mieheni koos sohvalla ka katselimme Båstadin tapahtumakalenteria kui löytäisimme midagi hauskaa lastele. Sitten näimme, et kaupungissa juostaisiin maraton nelja päeva päästä. Heitin vain, et meie peaksime võtma ja miehestäni se oli hauska idee. Heti sen sanottuani mietin "mida õigesti sanoinkaan?" mutta uskon, et useammat asiat sujuvat kui vain tahab. Kaikki on päästä kiinni, tavaliselt keho suudab mone, Ida B. Olsson ütleb. Hän toimib personal trainerina ja hän bloggaa TÄÄLLÄ.

Ehdittekö teha mitte midagi ettevalmistuja?

- Aloituslinjalla monilla oli kõiki võimalisia varusteita, mutta meil oli ainult juomavyö, särkylääkettä ja tiikeribalsamia mukanamme. Satoi kaatamalla ja monilla oli erillisiä huppuja kun meillä taas oli vain tavalliset tuulitakit. Kuid ajattelimme, et takit kuivuvat kusin vaiheessa ja märkänä oleminen ei ole nii vaarallista, oli siis vain juostava.

Mikä tavoite sinulla oli?

- Kaikki olid tõesti innoissaan ennen alkua, mutta tavoitteenamme oli vain päästä maaliin asti. Radalla oli tõesti palju mäkiä! Muut olid ehkä pyöräilleet tai ajaneet autoillaan radan ympäri ja kontrollaneet tulevaa, mutta mulle emme tienneet matkasta midagi. Tiesin ainoastaan, et tulisin selviämään matkasta.


"Selle ylittäminen tuntui kui oleks kiivennyt vuoren huipulle, jalat olid nii väsyneet" Ida B. Olsson räägib.

Miltä matka tuntui kehossa?

-Jalat olid väsyneet ja noin puolen matkan järel jalat alkoivat sattua vähe. Hengästyminen ei olnud probleem, pystyin puhumaan kogu aja, kuid kipu kehossa häiritsee. Kaikkialle sattuu, selkään, vatsaan, polviin, lonkkiin ja kaikkeen muuhun, eli oikeastaan kyseessä on kivun võitaminen.

Mikä oli pahinta?

- Lopussa en pystynyt nostamaan jalkoja kivun vuoksi ja olin nii jäykkä, et sain keksiä uuden juoksutavan. Sivusuunnassa juokseminen tuntui mahdottomalta samoin kui hyppiminen. Juoksin otse lehmän lantakasaan, en aio kasutada neid kenkiä enää, ne on teinud tehtävänsä, haha.

Miltä kehossa tuntui pärastpäin?

- Polveni turposivat ja jalkoihin sattui veidi, muuten tunsin vain treenisärkyä. Ylärkopassa en tuntenut mitään, menin itse asiassa salille vain kaks päeva maratonin jälkeen.

Miltä maaliviivan ylittäminen tuntui?

- Ajattelin, etten tuntisi mitään erikoista, mutta nauroin ja itkin samaan aikaan, tunsin euforiaa ja ylpeyttä. Taas kord todistin itselleni, et pystyn palju enempään kui mida luulen. Omien rajojen testaus on tõesti hauskaa!

Kuka mielestäsi selviää maratonin juoksemisesta ilman valmisteluita?

- Kuka tahansa, kenellä on õige asenne ja jotenkuten hyväkuntoinen keho. Älä mieti mitään aega, toisia juoksijoita äläkä pelkää kipua sest tulet joka juhul tuntemaan kipua.

Voitko isegi suositella seda?

- Kyllä, voisin. Se ihana euforia on voin jätkunut kisan jälkeen. Luulen, et sellest mistä selviää fyysiliselt, vahvistaa se ka henkistä puolta. Hölköttele rauhassa ja päätä, et pääset maaliin - niin tulet ka pääsemään sinne!


Matkan jälkeinen onni!!!

LUE LISÄÄ: Näin selviät maratonin juoksemisesta

LUE LISÄÄ: Parhaimmat vinkit maratonia varten