Tule kaasa Ericin treenimatkalle!
Pääseekö kümessä viikossa rapakunnosta huippukuntoon? Eric Fallander kavatseb kokeilla seda. (Seda et halua missata!)
Tule mukaan Eric Fallanderin treenimatkalle! Hän on 40-vuotias kahe lapse isä, ja tema töötelee onualtaan copywriterina. Viimeisimpien 20 aasta jooksul hän on saanud motivaationsa juoksemalla bussipysäkille tai valitsemalla rappuset hissin sijasta. Yksipuolinen ruokavalio on koostunut enimmäkseen hampurilaisista ja pilsneristä.
Nyt hän kavatseb viimin "alustada projektin". Kymmenen nädala jooksul voit jälgida teda siin Sportamore magazinella kun hän püüab muuta itsensä sohvaperunasta treeni-ihmiseksi. Miten kuntosalilla sujuu? Muuttuuko Ericin ulkomuoto kümessä viikossa? Mitä ravitsemusterapeutti ütleb tema ruokailutottumuksistaan?
Voit jälgida Ericin treenimatkaa viikottain siin Sportamore magazinella.
Erics treenimatka, osa 1
Treenaushistoriani on lyhyt, mutta se levittyy monelle vuodelle. Aivan nagu muutkin, olen halunnut olla kunnossa uimarannoilla, mutta en ole kunagi olnud valmis tekemään töitä. Odotan varmaankin edelleen, et saisin heti-fit-pillerin, mutta ajan saatossa olen yrittänyt useasti kunnon treenausta. "Yrityksellä" tarkoitan seda, et yrittäisin uida kastelemalla vain varpaani veteen:
Yhtenä kesänä ostin vuoden jäsenyyden paikalliselle kuntosalille, sillä ajattelin "nyt olen maksanut satasia kalliista vuosikortista, minun on siis pakko käydä ka salilla". Onnistuin menemään sinne ehkä kolmeжды ensimmäisellä viikolla. Se oli hea alku. Sitten hakkas loma, enkä enää koskaan palannut. Sehän oli loppujen lõpuks ainult raha...
Joku vakuutti minut sellest, et uinti on hea treenimuoto, eli muutaman aasta päästä tästä salikömmähdyksestä yritin taas päästä vauhtiin, tällä kertaa uima-altaassa. Viime kerrasta viisastuneena ostin vain 10 kerran kortin.
Ostin nopeat ja paljastavat uimahousut ja hyppäsin veteen. Uin ehkä 200 meetrit enne kui vaihdoin "seikkailualtaaseen". Siellä liukumäissä vietin ehkä parisen tuntia, ennen kui palkitsin itseni pitkällä saunomisella. En palannut enää.
Näin se jatkui. Pelasin futismatsissa pari aastat hiljem ja polveni kipeytyivät niin pahasti, et ne vaivaavat mind edelleen. Aloin lenkkeilemään, mutta kärsin heti kipeästä noidannuolesta 50 metrin jälkeen.
Mielestäni minulla on hea motoriikka, testasin siis kiipeilyä. Se oli hauskaa ja tunsin itseni taitavaksi. Sitten näin boulder-seinän ja ajattelin "kuka vajab turvaköysiä jos on näin taitava?!" Silloin mursin ka jalkani.
Kipeät polvet, selkäongelmat ja jalka, kus on ruuveja ja muud metallia, johtivat siihen, et tarvitsin hellävaraisemman treenimuodon, hankin siis itselleni crosstrainerin. Se ei ole mikään kaunis sisustuselementti, mutta siihen võib mahtavasti ripustaa näiteks pyykkiä...
Siin seda ollaan tänä päivänä. Sportamore on siiski vakuuttunut sellest, et en ole toivoton tapaus. He uskovat minuun, vaikka tiedän, et sinä, ja mina ise epäilemme. Sportamorelaiset mõtlevad, et ta saavad minut fit for life -kuntoon, ja olen valmis nende haasteelleen! Haluan tõepoolest pystyä juoksemaan ilman kipua (tai jaksaa juosta ülepäätään). Haluan kesäisen kaljaturvotukseni pois ja tuntea oloni hyvännäköiseksi. Haluan pystyä kiipeämään portaissa ilman, et hengästyn. Ehkä isegi elää pidempään. Kaikesta selvitään.
Muistutus itselleni: Ilmeisesti minu täytyy ka ise teha vähe töitä.
LUE LISÄÄ: Aloittelija, näin pääset lenkkeilyssä vauhtiin!
LUE LISÄÄ: Ryhmäliikuntaa aloittelijoille
TEKSTI: Eric Fallander
